Miksi muutin omaan kotiin?

En edes tiedä, että tiedättekö mun muuttaneen kotikotoa pois hetki sitten. Kohta oon asunut avoliitossa jo kaksi kuukautta ja ajattelin tulla jakamaan myös tänne blogin puolelle mun ajatuksia tästä kaikesta uudesta, kivasta ja jännittävästä, mutta ehkä myös välillä vähän turhauttavasta.

Yksi isoimmista syistä muuttaa oli tuleva koulupaikka, johon olen hakenut ja joka sijaitsee yllättäen täällä Porissa. Haluaisin todellatodella kovasti jäädä tänne asumaan, mutta tiedän, että kilpailu on ihan jäätävän kovaa. Hyvin todennäköistä on, että muutan kauas pois muutaman kuukauden päästä yksin, jos pääsen muualle opiskelemaan. Aika sen näyttäköön. että mihin sitä suunnataan syksyllä.

Toisena syynä oli ehkä se, että haluttiin kokeilla yhdessäasumista ennen tätä tulevaa kouluprosessia ja hyvinhän meillä on sujunut. Toisaalta mä kuulemma valitan liikaa esimerkiksi likaisten vaatteiden jättämisestä ympäri kämppää. Mun mielestä ihan syystä, koska ei sitä tilaa täällä ylimääräistä ole.. :D Pienet kinastelut ovat vaan vahvistaneet meidän suhdetta ja nyt meillä on ollut myös vähän enemmän aikaa toisillemme. Välillä mun satunnaiset vuorotyöt kuitenkin aiheuttavat sen, että voidaan mennä ihan ristiin töihin. Monesti meillä toinen osapuoli lähtee aamulla töihin ja tulee, kun mä olen jo lähtenyt omiin töihin ja mun palatessa sieltä toinen on jo nukkumassa. Parasta on kuitenkin, että kotona on aina joku turvana ja joku joka rakastaa. Voin sanoa, että kolmen vuoden seurustelu ei todellakaan ole mennyt hukkaan ja toisesta sekä itsestä on löytynyt uusia hyviä, mutta myös huonoja puolia.

Eräänä syynä oli myös mun vanhempien muutot toisiin kaupunkeihin. Mä olen tosi onnellinen heidän puolestaan ja että molemmat pääsevät vielä kokemaan uutta ja erilaista elämää. Mä tiedän, että mulla on kaksi muuta rakastavaa kotia ihan koska vain ja saan niihin mennä kyläilemään aina ja olen enemmän kuin tervetullut. Bussit kulkevat molempiin kaupunkeihin helposti ja useasti päivässä ja halvalla. Vaikka matkustaminen vie tulevaisuudessa aikaa, en kadu, että jäin meidän perheestä ainoana tänne mun virallisille kotihuudeille. Mä tiedän, että oon koska vaan tervetullut mun muihin koteihin. Myönnän, että välillä kaipaan äitiä ja iskää tekemään mulle ruokaa ja pesemään mun pyykkejä ja siivoamaan mun jälkiä ♥

Omassa kodissa asuminen on ollut jännittävää ja oon stressannut, että miten meillä on varaa asua kaupungin keskustassa vuokralla. Hyvin on kuitenkin pärjätty ja rahatkin ovat riittäneet hyvin asumiseen. Todennäköisesti, jos pääsen tänne opiskelemaan niin muutetaan isompaan ja halvempaan vuokra-asuntoon, johonkin vähän kauemmas keskustasta. Meillä kaikki kotityöt on kyllä lähes kaatunut mun niskaan, mutta nyt pääsykoeurakan aikana oon saanut enemmän apua kaikessa. Kaikista parasta on tehdä ruokaa ja nähdä puhdas oma koti, mutta kuka nyt oikeasti tykkäisi tiskata aina ne astiat, koska meillä ei ole astianpesukonetta.. Pienet ei kivat asiat taas auttavat arvostamaan elämää ja niitä luksusjuttuja enemmän.

Meillä on sisustus aivan kesken vielä, koska täytyisi ostaa uusi sohva, joka tekisi kunnon ilmeen asunnolle ja eteenkin tupakeittiölle. Tosin ensin täytyy vähän siihenkin säästää. Voitte vaan kuvitella, millainen homma on yrittää sisustaa uudelleen miehen sisustamaa asuntoa. Meillä on kaikki huonekalut aivan eriparia ja meillä on edelleen kamalan oranssit verhot olohuoneessa. Ehkä tää pikkuhiljaa alkaa muodostumaan yhtenäisemmäksi.. Mutta uskon, että kodista tulee kotimainen ajallaan ja ensimmäisen kodin ei tulekkaan olla täydellinen. Pääasia on, että tuntee olonsa turvalliseksi.

Tästä vaan jatketaan innolla eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja, oli koti sitten missä tahansa. Oli ihana kirjoitella teille vähän erilaista juttua! Pahoittelut miljoonasta kirjoitusvirheestä, yritän niitä vielä korjailla... ;)